Sivut

lauantai 25. kesäkuuta 2016

KESKIYÖN RUUSU;LUCINDA RILEY

Juhannus kun on, ja aikaa, vaikka aikaahan minulla toki on muutenkin lukemiseen, niin kerrankin luin kahta aivan erilaista kirjaa yhtäaikaa. Toinen tuo dekkari, josta äskön tein blogitekstin, ja toinen tämä ajanvieteromaani. Josta ei siis sitä romanssia ja rakkautta puutu. Kirja jossa liikutaan niin Intian palatseissa kuin Englannin maalaiskartanoissa. Teoksessa on jälleen kaksi tasoa, joiden välillä on sata vuotta. Kirjassa filmitähti Rebecca joutuu mukaan, kun Ari saapuu kartnoon selvittämään isoisoäitinsä menneisyyttä.



Kuvahaun tulos haulle lucinda riley

Lucinda Riley (1967) irlantilainen kirjailija, joka on julkaissut useita kirjoja. Hän asuu nykyisin Englannissa ja Ranskassa. Keskiyön ruusu on hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa.

VALHEEN VANGIT;JOHANNA TUOMOLA

Keskikesän juhlaa olen viettänyt lukemalla. Juuri aamusella sain loppuun luettua Johanna Tuomolan kirjan Valheen vangit. Kirja kertoo yksityisetsivä Jennistä, entisestä poliisiista, joka onnistuu kuin onnistuukin selvittämään murhan poliisien estelystä huolimatta, ja paljon muutakin siinä sivussa. Samalla selviää myös se miksi poliisi ei haluakaan jutun ratkeavan. Kirja on mielestäni nopea lukuista ja sujuvasti kirjoitettu. Ainoa häiritsevä juttu oli se, ettei syyllistä kovinkaan hyvin "tuotu esille" kirjassa. Olisikohan tämäkin teos jostakin ajankohtaisesta jutusta saanut alkunsa?

Kuvahaun tulos haulle johanna tuomola
(Kuvan lähde: kirjaseuranta)
Johanna Tuomola (1961 Helsinki) on kirjoittanut sekä lasten- ja nuortenkirjoja että dekkareita aikuisille. Ennen uraansa kirjailijana Tuomola työskenteli hevosten parissa. 1990-luvulla hän kirjoitti Kariston kustantaman kahdeksanosaisen Kati-hevoskirjasarjan. 2000-luvulla Tuomola on kirjoittanut helppolukuista lasten dekkarisarjaa.
Tuomolan ensimmäinen aikuisille suunnattu jännitysromaani Tummissa vesissä ilmestyi vuonna 2009 Myllylahden kustantamana. Dekkareissa rikoksia selvittää lohjalainen poliisi Noora Nurkka. Tuomola asuu Lohjalla. 
(Lähde:Wikipedia)

perjantai 24. kesäkuuta 2016

HYVÄÄ JUHANNUSTA

OIKEIN HYVÄÄ KESKIKESÄN JUHLAA!
Itse vietän sitä "Intiassa" Keskiyön ruusun" seurassa. Kerrankin ajanvietekirja josta pidän. Harvinaista!



tiistai 21. kesäkuuta 2016

KIHLAAVA KUOLEMA;PIRKKO ARHIPPA

Välillä lueskelin hieman vanhempaa kirjaa uutuuksien keskellä. Kyseessä oli Pirkko Arhipan kirjoittama dekkari Kihlaava kuolema. Kirja on osa poliisi Varpu Ahavasta kertovaa kirjasarjaa.
Dekkarin teemoina ovat tällä kertaa rakkaus monissa muodoissa ja tietenkin silloin myös mustasukkaisuus ja viha ovat sen keskeisiä teemoja. Pidin tästä aiemmin lukemattomasta kirjasta, varsinkin kun sen tapahtuma sijoittuivat Loimaalle ja Oripäähän. 

Kuvahaun tulos haulle pirkko arhippa
(Kuvan lähde:Wikipedia)

Pirkko Arhippa (1935) on dekkari- ja viihdekirjailija, jonka jännityskirjailijan ura on yksi Suomen pisimmistä. Hän asuu Naantalissa, joka myös tarjoaa miljöön useille hänen teoksilleen.
Suomen Dekkariseura myönsi ensimmäisen Hornanlinna-kunniakirjan Pirkko Arhipalle 2005. ”Käsittelemällä ajankohtaisia teemoja ja säilyttämällä otteen ihmisten arkitodellisuuteen Pirkko Arhippa on luonut kirjoissaan elävää ajankuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutoksista viime vuosikymmeninä. – Sävykkäät henkilöhahmot, joille Arhippa on rakentanut uskottavia, kirjasta toiseen jatkuvia elämäntarinoita, ovat tulleet lukijoille läheisiksi ja tutuiksi. Kuvaamalla terävästi suomalaista arkielämää ja ottamalla sen ilmiöihin kantaa naisten näkökulmasta Pirkko Arhippa on ollut myös kannustava esikuva suomalaisille naisdekkaristeille”, sanotaan palkinnon perusteluissa.

Pirkko Arhipan rikosromaanit

    • Murha on sydämen asia. Helsinki: Weilin+Göös, 1968.
    • Komisarion kirjelaatikko. Helsinki: Weilin+Göös, 1968.
    • Salat on aaltoihin saneltu. Helsinki: Weilin+Göös, 1969.
    • Kuolleet eivät äänestä. Helsinki: Weilin-Göös, 1970.
    • Jo katkee maalinauha. Helsinki: Weilin+Göös, 1971.
    • Osta aikaa Naantalista. Helsinki: Weilin+Göös, 1972.
    • Poikien joukossa tyttöjen joukko tyhjä. Helsinki: Weilin+Göös, 1973. ISBN 951-35-0995-8.
    • Älä itke äitini. Sysmä: Lukutoukka, 1974. ISBN 951-9265-00-7.
    • Pariton sydän. Oulu: Kolmiokirja, 1981.
    • Kultaverkko. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1982. ISBN 951-9063-31-5.
    • Peijaistanssit. Espoo: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-35-2937-1.
    • Puulinnun kuolema. Karkkila: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-9063-46-3.
    • Hietaneilikka. Ympäristöetsivät ja koiransa Assi ensimmäisessä seikkailussaan huomispäivän Forssassa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1984. ISBN 951-9063-78-1.
    • Konna ja rupikonna. Ympäristöetsivät ja koiransa Assi seikkailevat huomispäivän Forssassa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1985. ISBN 951-873-028-8.
    • Kuolema kuuntelulla. Paikallinen rikos radiossa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1986. ISBN 951-873-084-9.
    • Kuvassa kuolema. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1987. ISBN 951-873-142-X.
    • Lyhyt kilometri. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1988. ISBN 951-873-194-2.
    • Arhippa, Pirkko & Syynimaa, Jussi: Pitkä keltainen hammas. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1989. ISBN 951-873-248-5.
    • Arhippa, Pirkko & Syynimaa, Jussi: Sinisten miesten hyökkäys. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1991. ISBN 951-873-322-8.
    • Kolme kultaista hattua. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1993. ISBN 951-873-430-5.
    • Buumimurhat. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1994. ISBN 951-873-482-8.
    • Kuoleman koordinaatit. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1995. ISBN 951-873-586-7.
    • Kuolema käy kirjastossa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1996. ISBN 951-873-658-8.
    • Katso koiraa syvälle korvaan. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1997. ISBN 951-873-751-7.
    • Verta veitsen terällä. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1998. ISBN 951-873-829-7.
    • Tynnyrityttö. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1999. ISBN 951-873-900-5.
    • Mustat jyvät. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2000. ISBN 951-882-069-4.
    • Veressä virran vesi. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2001. ISBN 951-882-186-0.
    • Pimeän piiri. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2002. ISBN 951-882-284-0.
    • Yön syli armoton. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2003. ISBN 951-882-369-3.
    • Unet ansaa asettaa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2004. ISBN 951-882-440-1.
    • Valkealla varsalla, ruskealla ruunalla. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2005. ISBN 951-882-545-9.
    • Kyyn punainen maito. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2006. ISBN 951-882-649-8.
    • Lukinmerkki. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2007. ISBN 978-951-882-757-6.
    • Mustat nuotit. Karkkila: Mäkelä, 2008. ISBN 978-951-882-885-6.
    • On ruusu punainen. Karkkila: Mäkelä, 2009. ISBN 978-951-882-900-6.
    • Kipunuora. Karkkila: Mäkelä, 2010. ISBN 978-951-883-138-2.
    • Polku pimeään. Karkkila: Mäkelä, 2011. ISBN 978-951-883-277-8(Lähde: Wikipedia)

    sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

    LÄHTISIKS FÖLI;LAAKSONEN HELI

    Välillä luen myös runoja. Yksi pitämistäni runoilijoista on murre runoilija Heli Laaksonen, jonka runoissa ollaan tavallisen ihmisen elämänkuvioissa, eikä kuten useimmissa runoissa jossakin haave/unelmamaailmassa.Tässä kirjassa kuvaillaan matkustusta eri kaupunkeissa. Mielellän lähdi föli kirjaa lukiessani.Olen myös tavannut Helin henkilökohtaisesti, ja jutellut hänen kanssaan.

    Heli Laaksonen (1972,Turku) on Raumalla asuva Lounais-Suomen murteella kirjoittava runoilija ja murteen käytöstä puhuva esiintyjä.


    Kuvahaun tulos haulle heli laaksonen



    NELJÄNTIEN RISTEYS JA LOPOTTI;KINNUNEN TOMMI

    Yritän näin aluksi laittaa ajatuksia eri tyylilajin kirjoista. Itse pidin kovasti Tommi Kinnusen kirjasarjasta, johon kuuluvat kirjat Neljäntien risteys ja Lopotti. Kyseessä on sukutronikkoista, joissa kerrotaan erään suvun tarinaa taitaa olla jo neljännessä polvessa, tässä Lopotissa. Yksi kirjan päähenkilöitä on Helena, sokea tyttö ja myöhemmin nainen, jonka elämän ja vastoinkäymisten kautta peilataan suvun tarinaa. 
    Pidin näistä kirjoista, koska ne kuvaavat mielestäni hienosti mennyttä ja tätä päivää. 
    Neljäntien risteyksestä on jo tehty näytelmä, varmaan seuraavaksi myös Lopotista.

    Kuvahaun tulos haulle kinnunen tommi
    (Kuva hs.fi)
    Tommi Kinnunen (1973, Kuusamo) on suomalainen opettaja ja kirjailija. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu kaksi romaania, näytelmä- ja kabareetekstejä sekä oppimateriaalia.(Lähde Wikiperia)

    lauantai 18. kesäkuuta 2016

    RIKOKSEN MERKIT;PETER JAMES

    Tällä hetkellä luen todella ihastuneena Peter Jamesin kirjaa Rikoksen merkit, Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita. Kirja koostuu lyhyistä novelleista, joiden yhdistävänä siteenä on jonkinlainen rikos.
    Novellit ovat todella hyvin erilaisia, ja ne on kirjoitettu Peter Jamesille tyypilliseen tapaan mukaansa tempaaviksi ja helppolukuisiksi, ainakin suurimmalta osin. Itse olen mieltynyt jo Peter Jamesin romaaneista tuttuun yllätyksellisyyteen. 

    Peter James (s. 22. elokuuta 1948 Brighton) on englantilainen rikoskirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa käsittelevät brightonilaista ylikomissaario Roy Gracea. Tämän sarjan teoksia on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta ja käännetty 36 kielelle. Hänen teoksilleen on myönetty useita palkintoja: Best Crime Writer of the year, Prix Polar International, Prix Cœur Noir, Sounds of Crime Award for best novel, Sainsbury Popular Fiction book of the Year sekä People's Bestseller Dagger for Crime Novel of the Year. (Lähde: Wikipedia)

    Roy Grace-sarja

    • Dead Simple(2005) (Kuoleman kanssa ei kujeilla, 2010)
    • Looking Good Dead (2006) (Kuolema katsoo kohti, 2011)
    • Not Dead Enough (2007) (Kuolema ei riitä, 2011)
    • Dead Man's Footsteps (2008) (Kuolema peittää jäljet, 2012)
    • Dead Tomorrow (2009) (Kuolema ei käy kauppaa, 2012)
    • Dead Like You (2010) (Kuolema kulkee kannoilla, 2013)
    • Dead Man's Grip (2011) (Kuoleman koura on kylmä, 2014)
    • Not Dead Yet (2012) (Kuolema kulkee kulisseissa, 2014)
    • Dead Man's Time (2013) (Kuoleman kello käy, 2014)
    • Want You Dead (2014) (Kuolema leikkii tulella, 2015)
    • You Are Dead (2015) (Kuolema merkitsee omansa, 2015)(Lähde:Wikipedia)

    KAIKKI TAIVAAN LINNUT;HARPER LEE

    Viimeksi loppuun lukemani kirja oli Harper Leen kirja Kuin taivaan linnut. Kirja liikkuu oikeastaan kolmella, osin neljällä eri tasolla; eli mennyt aika, nykyaika, tulevaisuus ja unimaailma. Siksi saattaa olla ainakin aloittelevalle lukijalle hieman vaikeasti havannoitava. Siihen kun vielä liitetään kirjassa välittyvät eriarvoisuus, Amerikan etelän ja pohjoisen välinen sota, sekä politiikka, on lukijalla täysi työ pysyä vauhdissa  mukana.
    Kirjan kertoja minänä on kotiinsa monen vuoden jälkeen palaava nainen. Kirjassa kerrotaan hänen vaikeuksistaan sopeutua kotiinsa ja maalaiselämään kaupungissa vietetyn ajan jälkeen. Itse pidin kirjasta ja sen luomista erilaisista tunnelmapätkistä todella paljon, vaikken tiedä ymmärsinkö kaikkea, tai ymmärsinkö oikein.

    Niin täytyy erikseen mainita, että Harper Lee julkaisi ainakin suomennettuna viimeksi noin kaksikymmentä vuotta sitten.


    Nelle Harper Lee oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan Pulitzer-palkitusta esikoisromaanistaan Kuin surmaisi satakielen. Kuin surmaisi satakielen oli vuosikymmeniä Leen ainoa julkaistu romaani.
    Syntyi28. huhtikuuta 1926, Monroeville, Alabama, Yhdysvallat
    Kuoli19. helmikuuta 2016, Monroeville, Alabama, Yhdysvallat

    ALKUMETRIT

    Tässä aloittelen uuden bloggailun merkeissä. Tarkoituksenani on kirjoittaa aiheesta, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeä; nimittäin kirjat.Tarkoituksenani on antaa lukijoilleni jonkinlaisia vinkkejä mielestäni tutustumisen arvoisista kirjoista. Niiden antaminen tosin voi olla vaikeaa, koska lukumieltymyksiä on yhtä monta kuin on lukijaa, joten jos ei teksti mitenkään sytytä, unohda. Tämähän on vain minun ajatukseni kirjoista, joita pidän lukemisen arvoisena. Lukijana olen melkeinpä kaikkiruokainen; ainoastaan aivan viihderomaanit ja elämänkerrat jätän kernaasti väliin, jos ne eivät sitten jotenkin muuten kosketa itseäni. 
    Siis tarkoituksena kertoa monen eli gendren alaisista kirjoista, yleensä kuitenkin kyseessä on kaunokirjallisuus, joko kotimainen tai ulkomainen. Aina sanotaan että oma maa mansikka, muu maa mustikka, mutta kirjojen kohdalla asia on mielestäni päinvastoin. Mieluimmin luen ulkomaita käännökirjallisuutta kuin kotimaista. Mutten kotimaistakaan täysin lukematta jätä, en toki.
    Toivottavasti pidätte, niin ja ne kommentit tietty, niitä otan kernaasti vastaan. Keskustelemallahan juuri voi löytää niitä kullanhippuja.