Nautinpa yhden illan kirjojen asemasta teatterista, musiikista ja laulusta. Kävin Ypäjän musiikkiteatterissa katsomasssa My fair Ladyn. Onneksi katsomo oli tuulelta suojassa,sillä sinä iltana tuuli navakasti, ja koko ajan oli sateen pelko.Huolimatta luonnon huonoista puitteista näytöksen aikana ei ehtinyt pitkästyä, eikä pahemmin palellakkaan, olisikohan väliaikakahvilla ja makkaralla tuohon myös osuutensa.
My fair ladyn näytelmässä oli vähän liikaakin tapahtumia näin näkövammaisen perspektiivistä. Varmaan jäi paljon kokematta/näkemättä, mutta antoisa kolmituntinen kaikesta huolimatta.
Itseäni mietitytti näytelmän juoni ja tavallaan sen samankaltaisuus Shakespearen Miten äkäpussi kesytetään näytelmään. My fair ladyssä kadulla kukkia myyvä tyttö Eliza törmää sattumalta kielitieteen professoriin Henry Higginsiin. Tyttö päättää hänen avullaan toteuttaa unelmansa, saada oikea kukkakauppa kadulla myynnin asemasta. Hän rohkenee lähestyä Pickertonia ja saa kuin saakin tämän suostuteltua opettamaan hänelle kirjakieltä ja käytöstapoja.
Mieleeni jäivät erikoisesti näytelmässä esiintyvät lapset, jotka milloin heittivät kärrynpyörää, milloin hyppivät narua, ja välillä auttoivat mm. kerimällä villalankaa. Tietysti aikaa täytyi jäädä myös kiusanteolle, jonka kohteena usein oli kyläpoliisi. Eihän esityksestä myöskään puuttunut hevosia ja liikkumista niillä eri tavoin. Esityksen kruunasi loppuillan miekkaottelu ja sen päätteeksi tuliakrobatiaa.
Musiikki vain oli pienoinen pettymys. Vaikken mikään musikaalinen olekaan, mielestäni esityksessä oli vain kolmen eri melodian eri sovituksia, ja tietysti myös niihin soveltuvaa laulua eli bassosta sopraanoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti